Uusin innostukseni on brodyyripitsit. Ai mitenniin uusi? Sillä tavalla, että nyt haluan opetella valmistamaan niitä itse.
Brodyyripitseissä on kyse leikekirjonnasta. En tiedä termien merkityseroa, jos niillä edes on sellaista. Ainakin leikekirjonta herättää mielikuvan käsityöstä, brodyyriksi voisin kutsua sekä käsin tehtyä että tehdasvalmisteista.
Brodyyreissä/leikekirjonnassa pitsin pohjana on läpinäkymätön kangas, josta poistetaan osia ja reikien reunat huolitellaan tiheillä pistoilla. Lisäksi voi olla muita kuvioita, joihin ei liity reikää. Tyypillistä on kaarista muodostuva "piparkakkureuna".
Laadukkaan brodyyrin tunnistaa siitä, ettei aikaa ja lankaa ole säästelty, ja silloin pistojen välistä ei tursua pohjakangasta. Pistot voi tehdä koneella tai käsin, eri vahvuisilla ja värisillä langoilla.
Useimmiten brodyyripitsit ommellaan, tai voisi sanoa että ne kuuluu ommella vaatteeseen/muuhun tuotteeseen niin että koristelematon kangasreuna jää piiloon.
Tehdasvalmisteinen brodyyri voi näyttää esimerkiksi tältä.
Suppeat esimerkit, jo ihan perusperus nauhakaupoista löytyy valikoimaa leveyden, kuvioiden ja ehkä värienkin suhteen. Brodyyreitä on olemassa hyvin monenlaisia. Välttämättä ei tarvitse tyytyä siihenkään mitä on myynnissä, koska brodyyrit ovat useimmiten puuvillaa
(huom. ei aina, varsinkaan niissä käytetyt langat) ja siksi helppo värjätä. Mikään ei myöskään estä kirjailemasta niihin lisää kuvioita.
Ei ollut tarkoitusta kirjoittaa perehdytystä tehdasvalmisteisten brodyyrien maailmaan, joten ei niistä sen enempää.
Olen itse tehnyt muutamia kokeiluja, pääasiassa käsinpistoin mutta vähän myös koneella.
Tässä on pieni pätkä kissapitsiä, kokonaan käsinpistoin tehty (ellei koristelemattoman reunan huolittelua lasketa). Alunperin siihen piti tulla lumihiutaleita, mutta aloitin alareunan random-rei'istä ja ne alkoi näyttää kissan silmiltä.
Tämä oli ensimmäisiä kokeilujani, itseasiassa toinen. Kokonaan käsin myös. Se on jäänyt kesken, mutta saattaisin saada siitä rannekkeen jos jatkan vähän matkaa. Pitkänomaisista rei'istä saisi pujotettua nauhan läpi. Tämän piti siis olla vain kokeilu, ja idea syntyi kesken työn. Toisaalta en ole ihan tyytyväinen, enkä usko että se kestäisi paikassa johon kohdistuu vähänkään kulutusta, sillä pistot eivät ole riittävän tiiviissä.
Suurikokoisin saavutukseni on noin puoli metriä valkoista sydänpitsiä. Osittain koneella, sydämet ja reiät käsin. Tämä on myös käyttökelpoisin, kuvio on yksinkertainen, väri tavanomainen ja värivalinnan takia pienet virheet ei näy niin hyvin.
Leikekirjonta on hyvin aikaa vievää ja pikkutarkkaa. Ne eivät ole sanoja jotka liittäisin omaan tekemiseeni yleensä, mutta olen onnistunut kerrankin löytämään itsestäni kärsivällisyyden. Siihen on vaikuttanut intohimo, jolla suhtaudun pitsien kauneuteen.
Kun näytin tekeleitä äidilleni, hän tokaisi että sinähän säästät kun rupeat tekemään pitsisi itse. Mutta ei se ihan niin mene. Käsintehdystä arvokkaan tekee siihen käytetty aika.
(huhhuh mikä hinta jos alkaa laskemaan työtunteina!) Samalla niihin saa sellaista tunnearvoa, jota ei voi ostaa kaupasta.
