Extempore Afrikkaan

Marbellan lomalla oli ihan kivaa, vaikka Aurinkorannikon voisi meidän kokemusten perusteella ristiä uudestaan Saderannikoksi. :D Tiedossa oli toki, että talvi se on sielläkin, mutta meille sattui erityisen kylmä ja sateinen viikko. Paikallisjunassa törmättiin suomalaiseen naiseen joka kertoi, että edellisellä viikolla oli uitu meressä... Kuulosti utopistiselta.

En siis ole palannut pavuksi ruskettuneena. :D Itse Marbellassa oleilusta en tee postausta vielä, koska en ole saanut kaikkia kuvia (siskon kamerassa olevia) haltuuni.

Mutta sen sijaan voisin kertoa yllättävästä koukkauksesta Afrikan puolella! Matkatoimisto järjesti nimittäin päiväretkiä Marokon puolelle. Taidan saada jonkinlaisen kuvaspämmin aikaan jo siitä päivästä.




Huojuvalla lautalla Gibraltarin ohi...



Saavuttiin ensin Ceutaan, joka on Espanjan omistuksessa oleva kaupunki Afrikan puolella. Siitä bussilla rajan yli marokkolaiseen Tetuaniin. Matkaopas kertoi hurjia juttuja laittomista pakolaisista, jotka koittavat päästä rajan yli mm. auton bensatankkiin tunkeutuneena.




En uskaltautunut selkään tällä kertaa. Mutta on sitä kamelin kyydissä oltu!










Tetuanin vanhassa kaupungissa eli medinassa oli köyhille paikoille tyypillisesti jännittävä miksaus uutta ja vanhaa. Ja tietysti kadulla myytiin yksittäiskappaleina kaikkea makaroonista lähtien.
Houkuttelevan näköinen pinnivalikoima keskimmäisessä kuvassa. :D Mutta ei tuolta uskaltanut mitään ostaa, koska oli muureja niin kielen ja rahayksikönkin suhteen (tosin opas sanoi, että monet ottavat vastaan euroja), ja ei tiedetty miten agressiiviseksi kaupankäynti saattaa yltyä. Meille ei kylläkään tyrkytetty pahasti, kun kuljimme ohjattuna turistiryhmänä. Laki kuulemma kieltää sen, ja ihmiset eivät voineet tietää vaikka perässämme olisi kulkenut siviiliasuinen poliisi.




Kanoja oli elävänä ja kuolleina...



... lampaita ainostaan kuolleina ja osiksi silputtuna.

(En kai ällötä ketään näillä kuvillani? Eikun. Jos ällötän niin muahhah.)

Medinan kaduilla on jako eri ammatinharjoittajien kesken: vihanneskadut, kalakadut, räätälikadut ja niin edelleen, mutta ei sitä enää niin tarkasti huomannut. Se johtuu siitä, että kauppapaikka periytyy isältä pojalle, ja poikaa ei välttämättä kiinnosta jatkaa samalla alalla, ja hän saattaa perustaa vaikka internetkahvilan lampaanpäiden keskelle. 8)




Näin vilauksen paikallisten räätälien työstä. Työpisteet olivat aivan avoinna kaduille. Heillä oli ihastuttavan näköiset, ikivanhat Singerit ja kaikki niiden ääressä olevat tuntuivat olevan miehiä.




Kauniita, kauniita kankaita. Erityisesti minua viehättää pitsimäiset reunat.




Eräät suomalaiset ostivat jotain rättejä tämän kojun rouvalta. Minusta nuo kirjotut asiat vaikuttivat mielenkiintoisilta. Punavalkoinen oli ainakin hatun alle laitettava hikinauha (oi miksi oi miksi tunkea tuollainen sinne).




Joku tylsä hökkeli. Moskeija se ei ollut, joku kuninkaan linna muistaakseni. Nähtiin me moskeijakin ja kuultiin rukouskutsu. (joka kuulosti kuulemma siltä, kuin jotakuta olisi vedetty palleista... :D) Vastoin käsityksiäni kaikki paikalliset eivät rynnänneet moskeijaan tai koteihinsa rukoilemaan heti kutsun kuullessaan. Ehkä päivän viisi rukouskertaa voi korvata rukoilemalla sitten illalla ihan olan takaa?




Johonkin tylsään mattokauppaan meidät vietiin myös.




Vaikka Marokossa oltiin niin kovin lämmin ei sielläkään ollut, tuossakin istuttiin ravintolassa takit päällä. Ja jotenkin tuo lautasliina luo vaikutelman, että minussa olisi reikä.




Ruoka oli aika mautonta, mutta ei sentään pahaa. Jälkiruoalla saatiin minttuteetä, josta pidin. Ostin sellaista kotiinviemisiksikin, tosin Espanjan puolelta.




Tuo tyyppi tanssi meille tulikippojen kanssa. Kivat lenkkarit.




Sitten käytiin vielä berberiapteekissa, jossa oli jos jonkinmoista purkkia ja helpotus kaikkiin maailman vaivoihin.




Isä osti sieltä minulle ruusuvoidetta, punaista ihmevoidetta,joka tepsii kuulemma ihan kaikkiin mahdollisiin iho-ongelmiin (miksi siis se toinenkin voide???) ja vihreää huulipunaa. Huulipuna ei suinkaan tee huulia vihreäksi, vaan se muuttuu iholla juuri jokaisen oman sävyiseksi punaiseksi. Kätevää!