Vuosi 2011, jotain diippii shittii

Joulu on nyt vietetty kotona vanhempien ja siskon kanssa, rennosti syöminkien ja randomhengausten merkeissä. Ja tulihan niitä lahjojakin. Lahjakortteja, suklaata ja teetä, koruja, ihonhoitopurnukoita... Ja lippu Mötley Crüen keikalle Helsinkiin! Sisko, olet kultainen. Ja kiitokset myös kaikille muille lahjuksista. Ne ovat oikein mieluisia ja tarpeellisia, vaikka en osannutkaan toivoa mitään. (paitsi ehkä tuota lippua vähän.)






Tämä pian päättyvä vuosi 2011 alkoi minun osaltani istuen yksin tamperelaisen hotellihuoneen ikkunalaudalla. Kuuntelin kuulokkeista tätä biisiä.

One day my fear will turn to courage
One day my pride will be rewarded
One day my faith is all that matters
One day I'll wake up and feel no tension

Olin ajatellut tehdä jonkin helpon ja konkreettisen uudenvuodenlupauksen, jonka ainakin pystyisin toteuttamaan. Ja sitten tulisi hyvä mieli, ehkä.
Paria minuuttia ennen kuin kello löi kaksitoista, sain kuitenkin muotoiltua sanoiksi sen, mitä kaipasin elämääni sillä hetkellä.
Lupasin itselleni löysätä nutturaa. Mitä se sitten missäkin tilanteessa tarkoittaisi. (luulisi sen olevan helppoa, koska tukkani ei ole edes vuosiin ylettänyt nutturalle... eheheh)

Ja voi pojat, kuinka olenkaan suoriutunut tuosta tehtävästä paremmin kuin olisin koskaan voinut uskoa. Olen valtavan kiitollinen monista asioista, jotka viime vuosi toi tullessaan. Kaikkia saavutuksia ja hauskoja muistojakin enemmän olen kiitollinen muutoksista omassa asenteessani: kyvystä vain hyväksyä asioita, sekä tuntea kunnioitusta ja kiitollisuutta.
Tiedä mistä muutos on tupsahtanut, en osaa sanoa mitään tiettyä vaikuttanutta asiaa. Päädyn siis vain lausumaan ilmaan leijumaan sanan: kiitos.


Tein pienen kollaasivideon: minuja ja muita vuoden varrelta.






Tiedän, etteivät kaikki pidä tuosta musiikista (no mistä nyt voisi kaikki tykätä?) ja kukaan ei sitten nillitä omasta naamastaan, kun hyvällä ajatuksella tuon tein ja oikeasti olette kaikki täydellisiä kuten aina. ♥


Tahdon kiittää joka ikistä, jotka ovat vuoden aikana minua auttaneet, jakaneet iloja ja suruja, sanoneet kauniin sanan, tai vain viettäneet hetken aikaa kanssani. Monet pienet kohtaamiset ovat olleet mieleenpainuvia.
(Ja vain kovin vähästä niistä on kuvallista todistusaineista olemassa. Kiitos siis niillekin, jotka jäivät pois videolta em. syystä!)



Uudenvuoden viettoon odotan rakkaita ystäviäni eteläisemmästä Suomesta käymään. On hämmentävän ihanaa, kun jotkut jaksavat raahautua _tänne_ luokseni.

Tuleva vuosi on minulle ihan kysymysmerkki. Ei ole mitään tiettyjä haaveita, tavoitteita, ei oletuksia. En lainkaan pelkää muuttua ja muuttaa mieltäni. Ehkä vähän uskallan odottaa, että muutosten aika jatkuu ja kasvamisen ja itsenäistymisen rytinä on ihan oven takana. Olen avoimin mielin ottamassa vastaan sen, mitä se tuokaan tullessaan.

Kaikille tutuille ja tuntemattomille:
Toivon teille onnea vuodelle 2012!

Ja kiitokset sille, joka jaksoi lukea koko postauksen. :D

Hyvää joulua! ♥

Joululahjaomena, kuva + muokkaus by ihana ystäväni Henna!

Tuon näköisenä minut voi bongata, jos pyytää minut pikaisesti kahville kun hengaan kotona ilman meikkiä ja hiukset paskaisena. ;) Mutta mä jaksa aina keskittyä siihen miltä mä näytän, kun voi keskittyä tekemään asioita.

Hohoo. Nytkö on taas joulu? On tullut varsin nopeasti. Itse jouluaatoista minulla ei ole erityisen mieleenpainuvia muistoja, enkä odota sitä erityisen suurella innolla. Ihan kiva se on. Mutta joulunympäryspäivät ovat ihania! Niihin sijoittuvat monet lämpimät muistoni ihmisistä. Jos unohdetaan joulustressi, esimerkiksi olemalla itsekäs ja olemalla ostamatta juurikaan lahjoja... :P Mutta enpä niitä odota itsekään saavani tänä vuonna. Lähetin kuitenkin kolmisenkymmentä postikorttia.
Joulu on tosiaan tupsahtanut vähän äkkiä, mutta eiköhän tässä ehdi tunnelmaan virittäytyä. Ja ei se niin kamalaa, vaikkei ehtisikään.

Mukavaa ja rentouttavaa joulunaikaa siis kaikille! ♥

I'm on my way!

Hei rakkaat lukijat!

Pahoittelen, että olen jälleen kadonnut yllättäin kuukauden päiviksi tai jotain. Mutta kun minua ei vaan saa pysymään kotona, maailma on huutanut minua!

(mulla_on_pilli_farkut_jalassa O____o)




Kävin siskoni kanssa Mötley Crüen keikalla Birminghamissa, ja kaiken kaikkiaan reissun reitti oli minun osaltani oli Kuopio - Helsinki - Amsterdam - Birmingham - Copenhagen - Helsinki - Tampere - Helsinki - Porvoo - Helsinki - Kuopio ajalla perjantai 2.12 - sunnuntai 11.12.

Paluumatkamme reitti muuttui ja aikataulu myöhästyi muutamalla merkittävällä tunnilla. Siksi päätin feidata siskoni Helsinkiin ja olla menemättä välissä kotiin, koska olin joka tapauksessa menossa viikonloppuna Tampereelle ja Helsinkiin. Raahasin lentolaukkua kaikenmaailman lumipyryissä ja loskakasoissa ja nyrkkipyykkäsin vaatteita käsisaippualla, mutta se oli oikein hieno reissu myös Suomen puolella. Enkä voinut olla lähtemättä Tampereelle tapaamaan kavereita tänäkin viikonloppuna, sillä minun piti käydä siellä sisäistäen, että kerta on tämän vuoden viimeinen.

Mutta antakaas kun kerron Englannista!













Lennettiin Birminghamiin Amsterdamin kautta (joku puolen tunnin koneenvaihtoaika jännäsi etukäteen, mutta helpostihan siitä selvittiin) ja yövyttiin lentokenttähotellissa neljä yötä. Lentokenttäalue oli kunnon hengailualue ja sen läheisyydessä oli myös LG Arena, jossa tähtäämämme konsertti pidettiin. Mutta toki me käytiin roikkumassa myös Birminghamin keskustassa. Jotain Lontoon päiväreissuakin suunniteltiin, mutta luovuttiin ajatuksista kalliiden junalippujen takia. Birminghamissakin riitti nähtävää noin vähäiselle ajalle.





Yritin viisastua Nero -kahvilla.









Ensimmäisenä iltana saimme huomata, että kaupungissa oli meneillään jotkin saksalaiset joulumarkkinat.




Bullring -ostoskeskus.




Joku halpahallishoppailija turisti.




Ei me siskokset toki shoppailla tykätä.

Tosin noista hyvin pieni osa oli minun:



Säärystimet + lapaset samaa sarjaa.




Rannekoru reilun kaupan kaupasta. Tämä oli kallein ostokseni.




Kukkamekkonen, rakkauspakkaushousut joille en ole keksinyt järkevää talvikäyttötapaa, perushame. Maksoivat 1-2 puntaa per vaatekappale. :P

+ taisin ostaa myös jotain pinssejä, ja karvaliivin siskoni kanssa puoliksi.


Tiistaina 6.12. koitti Se Suuri Päivä! Paljon onnea Suomi!




Ja taisi silloin joku Mötley Crüen keikkakin olla...
Linnanjuhlien tanssit jäi tosiaan näkemättä, mutta ei valittamista. :D




The front row! Päästiin ikäänkuin vahingossa eturiviin. Brittiläinen keikkakulttuuri oli huomattavasti vähemmän hullu kuin suomalainen, johtuen varmaankin siitä, että siellä käy isoja nimiä paljon useammin. Me tultiin keikkapaikalle kahta tuntia etukäteen eikä osattu odottaa ihan noin hyviä paikkoja. :O

Keikalla oli muitakin esiintyjiä. Ensin soitti Steel Panther, joka oli ihan viihdyttävä. Sitten oli Mötley Crüe ja viimeisenä Def Leppard, joka ei meitä kovasti innostanut, joten lähdettiin mötiköiden jälkeen eturivistä taka-alalle hengailemaan.




After Crüe -kuva.




Nikki Sixx



Mick Mars



Vince Neil ja Mick



Tommy Lee





Seuraavana päivänä saatiin kuulla jatkolentomme Amsterdamista peruuntuneen, ja oltiin stuck in Birmingham.




Oli siis aika räpsiä pärstäkuvia! :D




Ja ottaa vähän lepiä.




Sitten päästiin jumittamaan muutamaksi tunniksi Kööpenhaminaan, ja sieltä kotisuomeen.





Balanced diet reissussa.




Ja jotain, mille tuli naurettua.